Viron politiikan kevät ja uusi hallitus

Edellisestä kirjoituksesta on päässyt hieman venähtämään ja huhtikuukin jäi kokonaan välistä. Viron kirjallisuus, Rahvusraamatukogu, Tallinna, politiikan klassikot ja gradun aineistotyö ovat vieneet aikaa muusta elämästä puhumattakaan. Päätin korjata tämän virheen nyt.

Sitten maaliskuun Riigikogun vaalien jälkeen Virossa on aloittanut Taavi Rõivasin II hallitus (Taavi Rõivase teine valitsus), joka vannoi virkavalansa 9. huhtikuuta. Maaliskuun parlamenttivaaleja voi pitää luonteeltaan protestina. Riigikoguun nousi kaksi uutta puoluetta ja ns. vanha puolue IRL kärsi pahan tappion. Politiikan suurta ironiaa on se, että joskus protesti tuottaa juuri sellaisen tuloksen, jota vastaan on protestoitu – aivan kuten kävi Suomessa keväällä 2011. Nyt virolaiset saivat hallituksen, jossa ovat kaikki vanhat puolueet: Reformipuolue, IRL ja sosiaalidemokraatit (SDE). Vaalituloksen pohjalta kyseessä on häviäjien hallitus ja voittajat jäivät oppositioon.

Uudessa hallituksessa Reformilla (RE) on seitsemän ministeriä sekä SDE:lla ja IRL:llä molemmilla neljä. Kokoonpano on seuraava: 

• pääministeri – Taavi Rõivas (RE)
• opetus- ja tiedeministeri – Jürgen Ligi (RE)
• oikeusministeri – Urmas Reinsalu (IRL)
• sisäministeri – Hanno Pevkur (RE)
• puolustusministeri – Sven Mikser (SDE)
• ympäristöministeri – Marko Pomerants (IRL)
• kulttuuriministeri – Indrek Saar (SDE) 42
• talous- ja infrastruktuuriministeri – Kristen Michal (RE)
• maaeluminister – Urmas Kruuse (RE)
• finanssiministeri – Sven Sester (IRL)
• sosiaaliministeri – Margus Tsahkna (IRL)
• ulkoministeri – Keit Pentus-Rosimannus (RE)
• yrittäjyysministeri – Urve Palo (SDE)
• terveys- ja työministeri – Rannar Vassiljev (SDE)
• valtionhallinnon ministeri – Arto Aas (RE)

Viron ministerien keski-ikä on 41 vuotta, kun taas Suomessa tuoreen Sipilän hallituksen jäsenten keski-ikä on 48. Hallituksen vanhin ministeri on Jürgen Ligi (tänä vuonna 56 vuotta) ja nuorin Rannar Vassiljev (33 vuotta).

Kokoonpanon osalta on ymmärrettävää, minkä takia se on herättänyt keskustelua tavallisen virolaisrahvaan parissa. Kristen Michalin on syytetty sekaantuneen aikanaan Reformipuolueen puoluesihteerinä pimeiden rahasummien kanavointiin puolueelleen, mutta tästä ei löytynyt mitään konkreettista näyttöä syytteen nostamiseksi. Vuonna 2007 kansanedustajaksi tullut ja aiemmin ympäristöministerinä toiminut Keit Pentus-Rosimannus, Rõivasin henkilökohtainen ystävä, nimitettiin Rõivasin I hallitukseen ulkoministeriksi vailla juuri minkäänlaista ulkopoliittista kokemusta. Häneenkin on liitetty isänsä bisneksiin liittyviä taloudellisia epäselvyyksiä, mutta nämä ovat myös tyypillisiä Viron julkisen sanan nostamia skandaaleja. Ylipäätään voi sanoa, että kyseessä on vanhojen puolueiden muodostama hallitus, jossa on mukana paljon ensimmäisen sukupolven ammattipoliitikkoja, jotka eivät ole olleet tekemisissä itsenäisyyden palauttamisprosessin ja sitä seuranneiden muutosten kanssa.

Vaikka ministerit ovat pääasiassa samat kuin edellisessä hallituksessa, on yhden nimen puuttuminen varsin kiinnostava juttu. Suomessakin poikkeuksellisen nuorena (s. 1986) ja ensimmäisenä venäläis-virolaisena ministerinä huomiota herättänyt opetusministeri Jevgeni Ossinovski ei saanut jatkokautta edes esimerkiksi kulttuuriministerinä. Ossinovskia pidettiin vielä vuosi sitten nousevana tähtenä, mutta nyt hän on myös herättänyt negatiivista huomiota omalla katkeralta vaikuttavalla käytöksellään. Hän äänesti ainoana hallituspuolueen edustajana tyhjää, kun Rõivasin hallituksesta äänestettiin riigikogussa 9. huhtikuuta. Pari viikkoa sitten hän sanoi, ettei hallitus tule kestämään täyttä neljää vuotta. Ossinovski ilmoitti 12.5. haastavansa sosiaalidemokraattien istuvan puheenjohtajan Sven Mikserin tulevassa puoluekokouksessa. Kaiken kaikkiaan selville on tullut, että Ossinovski olisi kannattanut hallituskoalitiota keskustapuolueen kanssa, eikä hyväksynyt oikeistopuolueiden hallituskumppaneiksi lähtemistä.

Koska Viron vaalilistajärjestelmä suosii tunnettuja nimiä asettumaan vaaleihin ehdolle ilman aikomustakaan ottaa valituksi tullessaan paikkaa vastaan, nousi riigikoguun uusia nimiä heti kuukausi vaalien jälkeen. Reformipuolueen Urmas Paet ei lähtenyt mihinkään europarlamentista, joten hänen tilalleen riigikoguun nousi viime syksynä IRL:sta loikannut Eerik-Niiles Kross. Myöskin reformari Urmas Klaas ei halunnut jättää vuosi sitten saamaansa Tarton kaupunginjohtajan paikkaa, joten hänen tilalleen tuli Remo Holsmer. Tallinnan keskustalaisen apulaiskaupunginjohtaja Mihhail Kõlvartin sijaan kansanedustajaksi nousi Andrei Novikov. Keskustan europarlamentaarikko Yana Toom pysyi Brysselissä ja Toompealle lähti Dmitri Dmitrijev.

Alla käsittelen hieman enemmän uusinta hallitusta eli ns. kevätkoalitiota (kevadkoalitsioon) sekä oppostioon jääneitä vaalivoittajia. Jälkimmäiseen liittyy myöskin oman tutkimukseni kannalta kiinnostava aihe eli Viron oikeisto ja IRL.