 |
| Pitkin kevättä on Viron gallupeissa on tarjottu vaikka mitä nimiä presidenttiehdokkaiksi. Näistä median kansalle tarjoamista nimistä mukaan päätyivät vain Kallas, Nestor, Jõks, Helme ja Reps. Kaljurand ehkä? Lähde:Vikipeedia |
Nämä uutiset ovat kuitenkin varsin vähän kommentoituja. Jostain syystä trollit ja muut kirjoitusvirheitä vilisevää Kreml-soopaa tuottavat kommentoijat ovat olleet hiljaa itse presidentinvaalia koskevissa uutisissa, vaikka muissa Venäjää kiinnostavissa aihepiireissä kyllä jaksavat mouhota, kuinka CIA-mies on Viron presidenttinä...
Vaaliseikkailu
No, se sikseen. Jos jokin kummastusta herättää, niin Virossa kuin Suomessakin, presidentin valitsemisjärjestyksen (presidendi valimise kord) monimutkaisuus. Monimutkaisin seikka ei ole suinkaan se, ettei valinta tapahdu suoralla kansanäänestyksellä. Viron riigikogussa eli parlamentissa käydään kolmen kierroksen presidentinvaali, jossa tavoitteena on 68 kansanedustajan tuki presidenttiehdokkaalle. Jos tämä ehto ei yhdelläkään kierroksella täyty, lähtee valinta "pellolle" (põllule) eli valitsijamieskokoukselle (valimiskogu), joka näillä näkymin kokoontuu syyskuun 24. päivä.
Valitsijamieskokouksessa kansanedustajien lisäksi äänioikeutettuja ovat paikallishallinnon eli kuntien, kaupunkien ja kauppaloiden edustajat, jotka tullaan nyt lähiaikoina valitsemaan. Valitsijamieskokouksen suuruus tulee ylittämään yli 300 jäsenen rajan. Vuonna 2006 valitsijamiehiä oli 347, joista siis 246 oli paikallishallinnon edustajia.
Valitsijakokouksessa kisa alkaa uudelleen ja nyt jo puolueilla on eri käsityksiä siitä, miten asetelmat ovat muuttuneet. Eilen sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Andres Anvelt (SDE) ilmoitti, ettei näe mitään syytä jatkaa liittolaisuutta Reformipuolueen (RE) kanssa valitsijamieskokouksessa. RE ja SDE tukivat nimittäin riigikogussa ensimmäisellä kierroksella sosiaalidemokraattien eli sotsien Eiki Nestoria, ja sitten muilla kierroksilla RE:n Siim Kallasta. Liittolaisuus tähtäsi presidentin valitsemiseen parlamentissa, ja kun tämä tavoite jäi toteutumatta, on mahdollista, että Eiki Nestor onkin jälleen SDE:n ehdokas valitsijamieskokouksessa.
Ylipäätään kolmas kierros riigikogussa sai kieltämättä koomisia piirteitä. Ensimmäisellä kierroksella kolme reformistia oli jättänyt äänestämättä Eiki Nestoria, joten viimeisellä kierroksella kolme sotsien edustajaa jätti äänestämättä Siim Kallasta. Kolmannella kierroksella "ei kukaan"-vaihtoehto sai toisiksi eniten ääniä eli 30, mikä kertoi selvästi parlamentaarikkojen turhautumisesta koko vaaliin. Viron konservatiivinen kansanpuolue ilmoitti heti ennen riigikogun vaalikierrosten alkua, että se ei tule äänestämään parlamentissa yhtään ketään. Kahdella viimeisellä kierroksella johdossa oli joka tapauksessa Siim Kallas.
Reformipuolue ajoi pitkään kaksilla rattailla. Tänä aamuna tuli tieto, että Reformipuolueen puoluejohto asettui tukemaan Siim Kallasta ja hylkäsi ulkoministeri Marina Kaljurannan. Vielä eilen uutispalvelu Delfi kysyi suoraan pääministeri Taavi Rõivakselta, kumpi on puolueen ehdokas valitsijamieskokouksessa Kaljurand vai Kallas. Pääministerin vastaus ei yltänyt suoruudessaan lainkaan kysymyksen tasolle. Tänään Rõivas teki fiksun havainnon ja sanoi: "Meidän tulee ottaa huomioon, että Virolle ei ole mahdollista valita kolmea presidenttiä", viitaten samalla siihen, että osa puoluejohdosta oli tukenut presidenttiehdokkaaksi myös ex-ulkoministeri Urmas Paetia. Tosin juuri julkaistiin kulttuurihenkilöiden ja yhteiskunta-aktiivien (paljolti Eesti 2.0-mahtavuusihmisten) yhteisvetoomus Kaljurannan ehdokkuuden puolesta eli ehkä Kaljurand onkin ehdolla valitsijamieskokouksessa.
Reformipuoluetta on alkanut vaivata sama tauti kuin Suomen poliittista päätöksentekoa laajemmin: päättämättömyys ja hajanaisuus. Kaljurand ehti jo elokuun alussa sanoa, että Rõivas oli vahvistanut hänen olevan reformipuolueen ehdokas valitsijamieskokouksessa. Ulkoministeri Kaljurand on ollut Rõivaksen luottonainen ja ilmeisesti lupaillut omasta puolesta omiaan. Oli kuitenkin selvää, ettei riigikogusta kuitenkin ykkösenä selvinnyt Kallas voinut jäädä ulkopuolelle, joten reformin piti kasvonsa säilyttääkseen heittää toinen ehdokas ulos ja se oli Kaljurand.
Edessä on painajainen, sanoi Viron konservatiivisen puolueen (EKRE) johtaja Mart Helme eilen. Vaikka EKREn nauttiikin kansakunnan kahtiajaosta ja eliitin hölmöilystä, on Helmen kyynisyydessä kuitenkin totuutta. Siim Kallas sanoikin jo, ettei "suora presidentinvaali olisikaan ehkä niin huono idea" kuin aiemmin on sitä pitänyt.
Yhteenvetona tästä kaikesta voi sanoa sen, että puheet vaalitavan uudistamisesta varmasti lisääntyvät. Lisäksi reformipuolue ei itse asiassa vaikuta niin kaikkivoipaiselta kuin se on tähän asti näyttänyt. Kyllä, reformipuolueen Siim Kallas on todennäköisesti seuraava presidentti, mutta puolueen asema poliittisen eliitin yleisenä hallintopuolueena alkaa syödä sen uskottavuutta. Rõivas ei ole mikään paras johtaja, kun vertaa Kallaksen tai Ansipin kaltaisiin vanhan linjan karismaattisiiin pääministereihin. Rõivas lupailee eliittiä lähellä olevalle, mutta reformipuolueeseen kuulumattomalle, presidentinpaikkaa, kun taas puolueen Grand Ol' Manilla eli Kallaksella on oma asemansa. Sotsit ovat selvästi pettyneitä yhteistoimintaan Reformin kanssa. Reformin vanhaan luottoystävään, oikeistokonservatiiviseen Isänmaan ja Res Publican liittoon, on jo aiemmin muodustuneet jännittyneet välit. Värittömän entisen oikeuskansleri Allar Jõksin valitseminen presidenttiehdokkaaksi ja tyytyminen hänen keskinkertaiseen tukeensa riigikogussa vahvistavat IRL:n tyytymistä omaan keskinkertaisuuteensa. Voittajana tästä selvinnee EKRE, joka on kaiken suhteen aiemminkin todennut tyyliin, että "ei tässä mistään mitään tulee - pellejä olette kaikki".
Miksi presidentinvaali on näin vaikea?Allekirjoittanut suosii mielellään historiallisen taustan merkityksen korostamista, Viron kohdalla se on monesti mitä tärkein selitystapa. Viron suhde presidenttiyteen on ollut aina jotenkin hankala. Viron ensimmäinen, ja yli 50 vuoden ajan myös viimeinen, perustuslaillinen presidentti oli Konstantin Päts, joka valittiin tehtäväänsä 1938. Ennen vuotta 1934 korkein virka oli pääministeri, joka toimi samalla myös valtionpäämiehenä (riigivanem). Vuonna 1934 Päts kaappasi pääministerinä ollessaan vallan ja valmistutti uuden perustuslain vuodeksi 1938. Päts valittiin korporatiivisesti ylähuoneen, alahuoneen ja paikallishallinnon kautta presidentiksi. Presidentillä oli hyvin laajat valtaoikeudet, joita Neuvostoliitto sitten käytti hyväkseen kesäkuun 1940 miehityksessään.
Pätsin vuoden 1938 perustuslaki ja presidenttiys ovat kuitenkin Viron valtioidentiteetille äärimmäisen oleellisia peruskäsitteitä. Niistä kumpua vuonna 1918 perustetun Viron tasavallan oikeudellinen jatkuvuus. Nykyinen vuoden 1992 perustuslaki mainitsee seuraavansa vuoden 1938 perustuslakia. Samoin Viron pakolaishallitukset Tukholmassa vuosina 1944-1992 perustuivat vuoden 1938 perustuslain antamaan legitimiteettiin ylläpitäen Viron tasavallan oikeudellista olemassaoloa neuvostomiehityksestä huolimatta.
Kun vuonna 1992 perustuslakia säätävä kokous teki työtään, haluttiin perustuslaillisesta jatkuvuudesta pitää kiinni. Oli niitäkin, jotka kannattivat vuoden 1938 perustuslain palauttamista suoraan voimaan. Virosta kuitenkin haluttiin parlamentaarinen liberaalidemokratia, eikä vuoden 1938 presidenttivaltainen ja autoritaarinen perustuslaki siihen sopinut. Itse asiassa vahvaa presidenttiä pelättiin, koska presidentistä järjestetyt kansanäänestykset/-vaalit olivat johtaneet entisisssä neuvostotasavalloissa vanhojen neuvostojohtajien diktatuureihin, kuten yksi perustuslain yksi isistä Mart Nutt on huomauttanut. Perustelu on muiden ex-neuvostotasavaltoihin kokemusten perusteella validi, vaikka itseasiassa jälkihistoriallinen. Esimerkiksi Valko-Venäjän Lukashenkosta ei vielä tiedetty mitään vuonna 1992.
Nykyisen valitsijamieskokouksen juuret ovat tuossa Pätsin aikaisessa perustuslaissa. Parlamentti on tosin yksikamarinen ja demokraattisesti valittu, mutta kunnallishallinto on säilyttänyt paikkansa valitsijamieskokouksessa. Ajatus oli, että yksi yli puoluerajojen yli valittava "rahva isa" symboloisi kansan yhtenäisyyttä. Tämä taas kumpuaa Päts-myytistä, jota Viron tasavallan viimeisinä vuosina haluttiinkin korostaa.
Sinänsä presidentin valitseminen suoralla vaalilla ei ole mikään demokratian tae tai edellytys. Viron palautettua itsenäisyytensä oli presidenttisuosikki suvereenisti Arnold Rüütel. Ensimmäinen kierros järjestetttin tuolloin poikkeuksellisesti suorana kansanäänestyksenä, jonka lopullisuuden oletuksena oli ehdokkaan yli 50 prosentin ääniosuus. Rüütel ei tätä ääniosuutta saanut ja valinta meni riigikoguun, jossa Isänmaa-vaaliliiton johdolla presidentiksi valittiinkin Lennart Meri. Vaikka Meri ei ollut alun perin kansan ykkössuosikki, muotoitui hänestä yksi Viron historian suurmiehistä ja se kaivattu "kansakunnan isä". Rüütelkin pääsi lopulta Viron presidentiksi vuonna 2001.
Jos presidentti saataisiin valittua riigikogussa, ei ongelmaa olisi. Riigikogun vaali muistuttaa juuri eniten Suomen presidentinvaalin vanhaa valitsijakokousta. Kansan valitsemat edustajat äänestävät heillle annetun valtakirjan mukaan kolmella eri kierroksella. Kierroksilla saattaa tulla mustia hevosia, mutta lopulta seulan pitäisi tuottaa 68 äänellä presidentti. Mutta siinä vaiheessa, kun 30 edustajaa jättää äänestämättä, on järjestelmä jonkin asteisessa kriisissä.
