Kaiken kaikkiaan Suomen ja Viron suhteista kirjoittavat ovat olleet yksimielisiä siitä, että edeltävän suhde jälkimmäiseen on ollut yleensä isovelimäinen ja holhoava. Tosin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se ei ole ollut sitä niin paljon kuin Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana. Kuitenkin itsenäisyyden palauttamisenkin jälkeen, on kyse sitten ollut talous- tai turvallisuuspolitiikasta, suomalaiset päättäjät ovat kyseenalaistaneet oppimestarimaisesti Viron ratkaisut. Virosta on viljelty mitä kirjavimpia käsityksiä vuosien varrella. Perinteisille vasemmistolaisille se on neolibeerali ja nationalistinen helvetti (Erkki Tuomioja), vanhemmille sukupolville prostituution, itämafian ja rikollisuuuden hallitsema siirtymätalous (Ritva Santavuori), työvoimapoliittinen ongelma tai muuten vain huonojen ideoiden lähde (SAK). Ehkä ainoastaan Suomen Yrittäjien ja EK:n mielestä Viron harjoittamassa politiikassa on ollut järkeä ja silloinkin sitä on seurattu lähinnä kateellisena vierestä. Muille suomalaisille Viro on lähinnä Tallinna, joka taas lähinnä tarkoittaa Superalkoa.
Ehkä mustan huumorin nimissä sitä voinee pitää jonkinlaisena kehityksenä, että viime aikoina mielikuva Virosta rikollisuuden ja prostituution maana on vaihtunut käsityksiin köyhyydestä ja virolaisista rakennusmiehistä. Käsityksiin Viron sietämättömästä köyhyydestä liittyy tämän blogin nimikin. YLE:n Tallinnan-kirjeenvaihtaja Risto Vuorinen on kirjoittanut, kuinka nälkä ja maan velattomuus ajavat virolaisia Suomeen, mihin Suomessakin tunnettu journalisti, nykyinen Toomas Hendrik Ilveksen neuvonantaja Iivi Anna Masso (t)viittasi kutsuen kyseistä kirjeenvaihtajaa Risto "Virossa lapset syövät puunlehtiä" Vuorikseksi. Itse Vuorisen teksti osoitti ymmärtämättömyyttä Viron ongelmia kohtaan, kun taas Masson reaktion aiheuttama kohu osoitti vastaavasti suomalaisen median ymmärtämättömyyden Viron terävää keskustelukulttuuria kohtaan.
Helsingin Sanomat käsitteli tänään 27.2. Viron tasaveroa ja sitä kuinka se on koetuksella nyt vaaleissa. Reformipuoluetta lukuunottamatta kaikki puolueet kannattavat verovapaan osuuden (vir. tulumaksuvaba miinium) korottamista nykyisestä 154 eurosta. Koska kyseessä oli virolaistoimittajan Kaja Kunnaksen juttu, ei tällä kertaa luulla Petja Pellin vuoden takaisen jutun tyyliin, että jo yhden euron tuloja verotettaisiin 20 prosentilla. Muutenkaan tämänpäiväinen juttu ei ollut yhtä aikaa sekä päivittelevän ylimielinen että säälivä kuten vuosi sitten.
Uutisen väite on varsin kova: "tasavero kyseenalaistetaan parlamenttivaaleissa sunnuntaina". Reformipuolue on toki Jürgen Ligin aina niin varman asialliseen tyyliin turvautuen pyrkinyt nyt vaalimainosvideoissaan vakuuttamaan virolaiset, että kaikki muut puolueet vanhaa yhteistyökumppani Isänmaan ja Res Publican liittoa myöten ovat siirtyneet kannattamaan progressiivista ansiotuloverotusta. Reformarit, kuten kutsumanimi viroksi kuuluu, sen sijaan väittävät suojelevansa työllisyyttä ja kannattavat vain työnantajan maksaman työvoimamaksun laskemista.
Suomalaisesta näkökulmasta Virossa kuitenkin on tasavero nostetaan verovapaata osuutta sitten 500 euroon tai ei. Kun Suomessa käytiin tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmennellä jonkinlaista tasaverokeskustelua, ei mikään taho esittänyt sellaista "puhtaan tasaveron" mallia, johon verovapaa osuus ei olisi kuulunut. Kuuluisa vuoden 2006 kohua herättänyt EVA:n tasaveroraportti esitti 7000 euron verovapaata osuutta, jonka jälkeen kerätty tulo olisi tullut verotuksen piiriin. Näissä kaavailuissa verovapaa osuus per kuukausi olisi ollut noin 583 euroa. Tässä suhteessa Viron IRL:n esitys 500 verovapaasta eurosta per kuukausi on varsin radikaali, kun ottaa huomioon maiden väliset tuloerot. Viron keskipalkka ylitti viime vuoden viimeisessä kvartaalissa maagisen tuhannen euron rajan, kun taas EVA:n raportin esittämisaikoihin suomalaisten keskipalkka oli noin 2500 euroa.
Toki verovapaan osuuden nostaminen lisää progressiota, mutta kuitenkin vain yhdessä kohtaa valtakunnallista tulojakaumaa. Virossa ainoastaan Keskustapuolue on kannattanut perinteistä progressiivista tuloverotusta, jossa tulojen kasvaessa suuremmat veroprosentit tulevat vastaan. Joka tapauksessa Virossa nn lähes mahdotonta sanoa Suomesta käsin, ovatko poliitikkojen tarjoamat keinot finanssipoliittisesti mahdollisia tai edes oikeita, mutta joka tapauksessa tärkeintä on se, että keskustelua käydään matalapalkallisten toimeentulosta, jotta Suomeen suuntautuva maastamuutto saataisiin tyrehtymään.
Kaiken kaikkiaan kiehtovaa on, kuinka erilaiset käsitykset hyvistä tulopoliittisista keinoista Suomenlahden vastakkaisilla rannoilla on. Virossa sosiaalidemokraatteja myöten ratkaisuksi tarjotaan verotuksen helpottamista. Kyse on vain poliittisesti siitä, keihin ja miten se kohdennetaan. Suomessa vastaavasti verotus itsessään nähdään hyvinvointia luovana asiana, mitä virolaisten on vaikea käsittää. Hieman kärjistäen voi sanoa, että kun Virossa halutaan helpottaa pienituloisten asemaa, kevennetään heidän tulojensa verotusta. Suomessa sen sijaan korotetaan "suurituloisten" eli pääasiassa tavallisen keskiluokan verotusta, joka siirretään pienituloisemmille monimutkaisten kulujen ja tulonsiirtojen avulla. Pienituloisten määrä on kasvanut kokoajan, mutta samalla myös heidän tulotasonsa sekä suhteellisesti että määrällisesti.
Virossa oli ensimmäisen tasavallan aikana progressiivinen verotus, jota kannattivat kaikki silloiset poliittiset ryhmät vasemmalta oikealle. Tuohon aikaan agraarivaltiossa oikeistollekin oli tärkeintä lähinnä talonpoikien omistusoikeus ja taattu maataloustulo. Koska neuvostomiehityksen jälkeensä jättämä saastuttava raskas teollisuus oli tuottamaton, eikä paluuta "vana Eesti ajan" maatalousyhteiskuntaan ollut, päätti raaka-aineköyhä Viro hakea varallisuutta yrittäjä- ja yritysmyönteisyydellä. Suomalaistyylinen veromalli progressiivisine verotuksineen olisi luultavasti tukahduttanut köyhän maan vaurastumisen jo heti alkuunsa. Viron kansan potentiaali on nimittäin varsin suuri ja ylpeys omasta maasta vahva.
Muistan, kuinka kerran keskustelin Viron talous- ja finanssipolitiikasta erään suomalaisen sosiaalidemokraatin kanssa. Kerrottuani, etteivät Viron sosiaalidemokraatitkaan kannata Suomen mallista tuloverotusta, parahti tämä: "Mutta eihän ilman progressiivista verotusta saa aikaan hyvinvointia!". Niin tai näin, mutta Virossa vaikutetaan luottavan siihen, että hyvinvointi syntyy tuloista ei veroista.
Uutisen väite on varsin kova: "tasavero kyseenalaistetaan parlamenttivaaleissa sunnuntaina". Reformipuolue on toki Jürgen Ligin aina niin varman asialliseen tyyliin turvautuen pyrkinyt nyt vaalimainosvideoissaan vakuuttamaan virolaiset, että kaikki muut puolueet vanhaa yhteistyökumppani Isänmaan ja Res Publican liittoa myöten ovat siirtyneet kannattamaan progressiivista ansiotuloverotusta. Reformarit, kuten kutsumanimi viroksi kuuluu, sen sijaan väittävät suojelevansa työllisyyttä ja kannattavat vain työnantajan maksaman työvoimamaksun laskemista.
Suomalaisesta näkökulmasta Virossa kuitenkin on tasavero nostetaan verovapaata osuutta sitten 500 euroon tai ei. Kun Suomessa käytiin tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmennellä jonkinlaista tasaverokeskustelua, ei mikään taho esittänyt sellaista "puhtaan tasaveron" mallia, johon verovapaa osuus ei olisi kuulunut. Kuuluisa vuoden 2006 kohua herättänyt EVA:n tasaveroraportti esitti 7000 euron verovapaata osuutta, jonka jälkeen kerätty tulo olisi tullut verotuksen piiriin. Näissä kaavailuissa verovapaa osuus per kuukausi olisi ollut noin 583 euroa. Tässä suhteessa Viron IRL:n esitys 500 verovapaasta eurosta per kuukausi on varsin radikaali, kun ottaa huomioon maiden väliset tuloerot. Viron keskipalkka ylitti viime vuoden viimeisessä kvartaalissa maagisen tuhannen euron rajan, kun taas EVA:n raportin esittämisaikoihin suomalaisten keskipalkka oli noin 2500 euroa.
Toki verovapaan osuuden nostaminen lisää progressiota, mutta kuitenkin vain yhdessä kohtaa valtakunnallista tulojakaumaa. Virossa ainoastaan Keskustapuolue on kannattanut perinteistä progressiivista tuloverotusta, jossa tulojen kasvaessa suuremmat veroprosentit tulevat vastaan. Joka tapauksessa Virossa nn lähes mahdotonta sanoa Suomesta käsin, ovatko poliitikkojen tarjoamat keinot finanssipoliittisesti mahdollisia tai edes oikeita, mutta joka tapauksessa tärkeintä on se, että keskustelua käydään matalapalkallisten toimeentulosta, jotta Suomeen suuntautuva maastamuutto saataisiin tyrehtymään.
Kaiken kaikkiaan kiehtovaa on, kuinka erilaiset käsitykset hyvistä tulopoliittisista keinoista Suomenlahden vastakkaisilla rannoilla on. Virossa sosiaalidemokraatteja myöten ratkaisuksi tarjotaan verotuksen helpottamista. Kyse on vain poliittisesti siitä, keihin ja miten se kohdennetaan. Suomessa vastaavasti verotus itsessään nähdään hyvinvointia luovana asiana, mitä virolaisten on vaikea käsittää. Hieman kärjistäen voi sanoa, että kun Virossa halutaan helpottaa pienituloisten asemaa, kevennetään heidän tulojensa verotusta. Suomessa sen sijaan korotetaan "suurituloisten" eli pääasiassa tavallisen keskiluokan verotusta, joka siirretään pienituloisemmille monimutkaisten kulujen ja tulonsiirtojen avulla. Pienituloisten määrä on kasvanut kokoajan, mutta samalla myös heidän tulotasonsa sekä suhteellisesti että määrällisesti.
Virossa oli ensimmäisen tasavallan aikana progressiivinen verotus, jota kannattivat kaikki silloiset poliittiset ryhmät vasemmalta oikealle. Tuohon aikaan agraarivaltiossa oikeistollekin oli tärkeintä lähinnä talonpoikien omistusoikeus ja taattu maataloustulo. Koska neuvostomiehityksen jälkeensä jättämä saastuttava raskas teollisuus oli tuottamaton, eikä paluuta "vana Eesti ajan" maatalousyhteiskuntaan ollut, päätti raaka-aineköyhä Viro hakea varallisuutta yrittäjä- ja yritysmyönteisyydellä. Suomalaistyylinen veromalli progressiivisine verotuksineen olisi luultavasti tukahduttanut köyhän maan vaurastumisen jo heti alkuunsa. Viron kansan potentiaali on nimittäin varsin suuri ja ylpeys omasta maasta vahva.
Muistan, kuinka kerran keskustelin Viron talous- ja finanssipolitiikasta erään suomalaisen sosiaalidemokraatin kanssa. Kerrottuani, etteivät Viron sosiaalidemokraatitkaan kannata Suomen mallista tuloverotusta, parahti tämä: "Mutta eihän ilman progressiivista verotusta saa aikaan hyvinvointia!". Niin tai näin, mutta Virossa vaikutetaan luottavan siihen, että hyvinvointi syntyy tuloista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti